|
|
Far Niente
Kun minulla ei ole mitään tekemistä, ja tuskin pilvi
Taivaan sinisissä kentissä, villahiutale, uida,
Haluan kuunnella itseäni elämässä ja ilman huolia
Kaukana jauhomaisista poluista istua
Pehmeällä saniainen, saniainen papukaija ja sammal,
Tiheän metsän reunassa, jossa lämpö on tuhoutunut.
Siellä, tappaa aikaa, huomaan antennin
Kuka ajatteli vihollisen talven paluuta,
Sillä hänen ullakonsa varastaa ohran ohransauhan,
Aphid, joka kiipeää ja roikkuu ruohon terällä,
Toukka vetää samettiset renkaat,
Slug-tynnyri, jossa on hopeareikiä,
Ja tuore perhonen, joka kukkii kukkia, lentää.
Sitten katson, röyhkeä hauskaa,
Valon rikkoutuminen jokaisessa silmäripsissäni,
Palisade vastapäätä sen hienoja säteitä,
Prisman seitsemän väriä tai laskevaa väriä
Ilmassa, kuten aallossa, miehittämätön alus;
Ja kun olen väsynyt, annoin itseni nukahtaa,
Veden murhassa kivi tekee kummittelua.
Tai minä kuuntelen lähimmäistäni,
Ja sinne sininen siru larkissa.
Théophile Gautier, ensimmäiset runot
|
